Yksi koulutusjärjestelmämme hienoimpia ominaisuuksia on opettajan vapaus toteuttaa opetusta parhaaksi katsomallaan tavalla. Opettaja voi tehdä työtään oman kokemuksensa ja persoonansa kanssa parhaiten resonoivalla tavalla, mikä mahdollistaa jokaiselle opiskelijalle parhaan mahdollisen opetuksen. Ammatillisessa koulutuksessa tämä lähestymistapa on erityisen tärkeä, koska opettaja jakaa konkreettista ammatillista osaamistaan oppijoille.
Resurssien vähentyessä ovat opettajat kuitenkin joutuneet yhä ahtaammalle. Aika ei tahdo riittää edes perusteiden läpikäyntiin, laajemmasta taitojen jakamisesta puhumattakaan. Tilannetta pahentaa se, että kaikki käytettävät oppimateriaalit ja harjoitteet tulisi opettajien lähtökohtaisesti laatia itse.
Resurssien puute rajoittaa opettajan autonomiaa
Vielä 10 vuotta sitten opettajille annettiin puoli tuntia valmistella ja suunnitella jokaista opetustuntia. Tuossa ajassa nopea opettaja pystyi laatimaan ainakin kehyksen jokaiselle oppitunnille – juuri näin tein aikanaan itsekin. Koin olevani melko nopea sisällöntuottaja, mutta kieltämättä tuossa ajassa tuottamani sisällöt olivat melko keppoisia verrattuna nykyisiin ammattimaisesti tuotettuihin sisältöihimme.
Nykyisessä vuosityöajassa ei kukaan enää ole edes kysellyt tuollaisen resursoinnin perään. Suunnitteluun käytettävissä oleva aika on lähempänä viittä minuuttia per oppitunti, jos edes sitä. Tämä ei opettajan autonomiaa juuri auta.
“Vielä 10 vuotta sitten opettaja sai puoli tuntia työaikaa jokaisen tunnin valmisteluun. Nykyisin aikaa on 5 minuuttia – jos sitäkään.”
Opettajan haastavaa tilannetta voisi ymmärtää vertauskuvan kautta. Oletetaan, että maalarille annetaan tehtäväksi maalata talo. Haluttu väri kerrotaan, mutta työkaluina on vain omat kädet ja kekseliäisyys. Kun joskus aiemmin maalaamiseen olisi varattu kaksi viikkoa, nyt aikaa on enää alle viikko. Maalia voi alkaa levittämään käsin – tai sitten valmistetaan itse pensseleitä ja teloja avuksi. Jos työkaluja alkaa tehdä itse, huomaa viikon jälkeen talon olevan yhä maalaamatta.
Jokainen maalausalalla ymmärtää ettei tuollainen tule toimimaan. Opetusalalla tämä on kuitenkin arkea.
Valmiit työkalut lisäävät opetuksen vaikuttavuutta
Opettajat ovat puun ja kuoren välissä. Annetuilla resursseilla ei pystytä ylläpitämään koulutuksen totuttua laatua, jota ammatillinen ylpeys vaatisi. Aivan kuten maalarillekin, tulisi opettajallekin antaa mahdollisuus hyödyntää valmiita työkaluja oman harkintansa mukaan. Opettajan työkalupakissa pensselit ja telat korvataan valmiilla oppimateriaaleilla, tutkinnon perusteista opettajat näkevät halutun värin.
“Opettajallekin tulisi mahdollisuus hyödyntää valmiita työkaluja oman harkintansa mukaan.”
Annetaan opettajien keskittyä opettamiseen ja palautetaan opettajan autonomia tarjoamalla valmiit työkalut, joita he voivat hyödyntää pedagogisen osaamisensa tarjoamalla ammattitaidolla parhaaksi katsomallaan tavalla.
Teemu Tiainen
ratkaisuasiantuntija
